Ei ketään

3 Feb

Koko 25 x 25 x 1,5 cm

En tiedä miksi olen ajatellut taloja joissa ei ole enää ketään.

Tai sitten taloja, joissa tuntuu olevan joku vaikka niiden pitäisi tyhjiä olla…

7 vastausta to “Ei ketään”

  1. _hoya_ 3.2.2010 klo 18.56 #

    Tässä taulussa on hyvä rytmi. Sopivasti keveyttä ja ilmavuutta.

  2. sanna 3.2.2010 klo 21.23 #

    Mulla on vajaan kymmenen kilometrin säteellä kolme autiotaloa, joissa toivoisin olevan elämää, mun tuomaa tai edes joidenkin. (No ehkei kuitenkaan ihan vaan joidenkin, vaan joidenkin tosi kivojen ja ihanien ihmisten tuomaa elämää.) Neljäs ajatuksiini ja näköpiiriini usein tullut tyhjä talo purettiin. Ja niin monia muita ihania, jotka sitten on vaan tyhjennetty ja rakennettu tilalle jotain paljon tylsempää.
    Voisin asua tässä taulussa. Mutta en aina, ehkä alkukeväällä ja loppusyksyllä. Niin, siis jos taulussa voisi asua.;)

  3. Katja 4.2.2010 klo 8.26 #

    Sama täällä. Autiotalot mielessä. Ja sitten niitä pitää päästä paikan päälle katsomaan ja uniinkin tulevat. Tuttavapiirissä on autiotalovalokuvaajia. Minusta tässäkin liikutaan minuuden ja isojen kysymysten ympärillä. Tyhjentynyt talo on hieno symboli.

    Näen taulussasi sydänfilmin, veden ja taivaan horisontin. Tiheää keväistä koivikkoa, lunta ja marrasta, tuultakin. Ja tuo talo vankasti siellä keskellä. Tykkään.

  4. Pandice 4.2.2010 klo 9.22 #

    Tulin sanomaan että tuo ihan ylimpänä oleva ruiskukkakuva on uskomattoman kaunis!

    terkut Pandicelta

  5. vilijonkka 4.2.2010 klo 9.27 #

    Täälläkin kuvat näyttävät kirkkilta!

    Yritin muuten minäkin muuttoa, mutta sekä vilijonkka että katart olivat varattuja nimiä. Ehkä vaihdan nimeä, mutten millään haluaisi.

    Meillä on miehen kanssa yhteisenä intohimona vanhat talot. Jos yhtäkkiä vahingossa oikein rikastuisimme, sijoittaisimme kaiken luultavasti kuvasi kaltaisiin ihanuuksiin. Tuollaiset ovat juuri sopivan väljiä ja ryhdikkäitä, muttei vielä linnoja. Ja terhakka vihreä puutarha ympärillä, kuten taulussa.

  6. Violet 4.2.2010 klo 9.59 #

    hoya; kiitos. En ole hetkeen tehnyt mitään ja pelkäsin etten saa taas ulos yhtikäs mitään. Mulle jo kuukauden tauko on todella pitkä.

    sanna; muistan lapsena yhden tyhjän mitä käytiin kummitädin ja äidin kanssa katsomassa. Erityisesti muistan että sen pihalla kasvoi villiruusu.

    katja; kiitos, Katja. Kyllä musta tuntuu että olen pannut tähän muutakin kuin kuvan talosta ja maalia. Että ihan pielessä ei ole tuo sydänkäyräkään – mun kohdalla taitaa vaan olla aivokäyrä;-)

    Pandice; onnistunut banneri siis, kiitos!

    Vilijonkka; vahinkorikastusta toivottaen!

  7. Katja 4.2.2010 klo 10.11 #

    P.S. Ja repeämiä näen myös. Sellaisia vapauttavia, joiden alta kajastaa. Luomisessa on se hyvä juttu, ettei se oikeasti katoa minnekään. Odottelee ja kypsyy vain.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: